Kesällä vuonna 1746 teki 25-vuotias Savon keskisen kihlakunnan manttaalikomissaari Brynolf Brunou hankalan matkan Ruotsin valtakunnan pääkaupunkiin Tukholmaan. Hän oli "omasta ja Herrojen Kanssaosakkaitten puolesta" hakemassa Kuninkaalliselta Vuorikollegiolta lupaa perustaa rautaruukki valtakunnan periferiaan, syvälle Savon erämaihin Juankosken partaalle.
Tämä matka oli nykyisen Juankosken kaupungin teollisen historian alku.
Juankosken yläpuolisissa järvissä oli järvimalmia, josta harvaanasutun seudun talonpojat olivat pienissä harkkohyteissä valmistaneet kipeästi tarvitsemaansa rautaa. Koski oli teolliselle valmistukselle sopiva voimanlähde, metsistä saataisiin hiiltä ja vesireitit tarjosivat liikenneyhteydet muuten tiettömässä maakunnassa.
Juankosken ruukista ( Strömsdals bruk) tuli ensimmäinen vain järvimalmia käyttävä rautaruukki. Vanhemmat, rannikkoalueille perustetut ruukit käyttivät enimmäkseen Ruotsin puolelta tuotua vuorimalmia.
Masuuni Brunou