Parin alkuvuosikymmenen jälkeen ruukki oli Tigerstedt-suvun omistuksessa aina 1800-luvun puoliväliin asti. Kaskitalonpoikien haluttomuus hiilenpolttoon ja kuljetusvaikeudet estivät menestymisen hyvistä yrityksistä huolimatta. Saareen oli rakennettu masuuni, kosken rannoille mm.vasarapaja, saha ja manufaktuurilaitos, joita kaikkia kerran toisensa jälkeen vainosivat tulipalot ja tulvat.
Virran varrelle syntyi myös parinsadan asukkaan yhteisö: osittain muualta tullut työväki perheineen ja pieni säätyläisten joukko; muutama kymmenen työväen asuin- ja talousrakennusta, peltotilkkuja ja patruunan komea pytinki.
Ruukkialueella on tältä ajalta jäljellä kaksi muistomerkkiä. Empiretyylisen, ilmeisesti arkkitehti Engelin viraston suunnitteleman ja vuonna 1826 valmistuneen ns. Patruunanmäen kartanon rakennutti itselleen Adolf Wilhelm Tigerstedt, joka 25 vuoden ajan sinnikkäästi yritti kehittää ruukkia. Ruukinrakentajien vanhin sukupolvi lepää pienellä, metsittyneellä hautausmaalla , joka on perustettu joskus 1700-luvun alkupuolella ja johon viimeiset vainajat siunattiin vuonna 1860.